No problem! That comment about the graphics was only in case you were bored by them; I myself love that style and view it as a product of its age so I'm ok with it. When you get around to playing the game lemme know how it feels to you

Thank you for asking, it is a joy to advice on any matter involving Zelda. My best recommendation to start is honestly Ocarina of Time (either the original or the 3ds remake if you are one of those peeps who are bothered by the n64 graphics). Not only does it serve as a well-rounded introduction to the Zelda lore and its complexities, but it also is filled to the brim with emotional moments that tap directly into humanity (the game is subtle in its revelations most of the time, but you can get an emotional response to how the plot set in motion affects the world around you and how Link has to adapt for the good of all).

That's nothing to say of its superb gameplay, clever puzzle design and myriad of options on how to tackle the game itself, which is pretty open for the most part. I seriously recommend reserving time and fully immersing in the experience, you will get a clear idea if you like the game by the time you clear the first dungeon; but the game really opens up, as with every zelda game, after you beat the third dungeon (that's not to say that what comes before isn't memorable, as this game associates that gap with the theme of growing up; it is really beautiful in its execution and to my recollection no game has done that better).

That's my Zelda recommendation, my second would be A Link to the Past which has similar benefits, just built around a 2D environment, and so it comes down to a matter of what gameplay style do you prefer more.

I appreciate a neatly organized backloggery from someone who also identifies as a completionist

Pffft, todelliseen Layton-elämykseen kuuluu ainakin kerta per peli se vastustamaton halu nakata DS ikkunasta ulos. Puzzlet helpottuvat kyllä sarjan edetessä, mutta niitä kiperiä tapauksia löytyy aina. Ja jos vinkkikolikkojen käyttöön sortuu, niin vastaus kerrotaan lähes suoraan tai osakseen saa ihan käsittämätöntä trollaamista. Tämä sarja <3

Olen hitaasti palannut taas P3FESin pariin ja ymmärrän nyt hyvin, mistä varoitit. Onnistun näköjään suututtamaan hahmoja huipputahtia, kun mikään vastaus ei tunnu kelpaavan (sitä baarissa notkuvaa munkkia kävin lepyttelemässä illasta toiseen kyllästymiseen asti). En ensin tahtonut sisäistää sitä, ettei niille pidä mennä sanomaan mitä itse ajattelee vaan että mitä ne tahtovat kuulla. Argh. Ei tällä menolla kaikkia linkkejä saada täyteen ikinä.

Kiitos tuosta statsien maksimointi-vinkistä, vaikka aluksi olikin tuskastuttavan tylsää käydä jatkuvasti ryystämässä kahvia ja hakkaamassa päätä koulukirjoihin. Onpahan nyt ainakin vähemmän murehdittavaa, kun sillä ei ole enää mitään väliä, vastaako tunneilla mihinkään kysymykseen oikein.

Olen nähnyt rajatun määrän P4:sen läpipeluusta, mutta jo sen perusteella hahmojen vuorovaikutukset tuntuvat ylivertaisilta kolmoseen verratuna. Olen jotenkin jatkuvasti pettynyt siihen, miten vain harva social link onnistuu olemaan kiinnostava ja sekin vielä, etteivät hahmot tunnu erityisen läheisiltä. Juoni on ehkä tässä mielenkiintoisempi ja kauhuelementit ovat kieltämättä toimivia, mutta P4:sessa ihastelemani hahmojen helpostilähestyttävyys tästä uupuu. Erityyppisistä peleistähän on tavallaan kyse, mutta P4:sen teemojen arkisuus tuntuu ihme kyllä viehättävämmältä. Tai sitten se vaan on niin anime etten voi vastustaa.

Ever17 menee alati kasvavalle kiinnostavien pelien listalle. Zero Escape 3:sta odotan minäkin innolla, etenkin nyt kun katselin uudestaan joitain kohtauksia VLR:stä ja pienen sulattelutauon jälkeen peli tuntuukin paljon helpommalta käsitellä - ekalla kerralla ne lukemattomat infodumppaukset jättivät lähinnä hämmentyneeksi. End or Beginning-loppu taas on ihan käsittämättömän kutkuttavaa härnäämistä jatko-osaa odottaville.